Kvanttiuhka: Mikä kryptografia kuolee ja mikä elää? (Tai: Miksi ZK-STARKIT ovat PQ-turvassa?) Aiemmin selitin, miten kvanttitietokone toimii: Ajattele ongelmanratkaisua kuin yrittämistä paeta labyrintista. Mahdollisia reittejä on monia, ja sinun täytyy tarkistaa jokainen, kunnes löydät uloskäynnin. Näin klassinen (ei-kvantti) tietokone toimii. Mutta kvanttimekaniikan lait mahdollistavat paremman tekemisen. Ne mahdollistavat järjestelmän (joukon hiukkasia) tutkia rinnakkain *kaikki* eri polkuja labyrintissä. Polut, jotka johtavat uloskäynnille, pysyvät käyttökelpoisina, kun taas ne, jotka johtavat umpikujaan, katoavat. Sitten universumi valitsee satunnaisesti yhden jäljellä olevista mahdollisista reiteistä (tämä oli se osa, josta Einstein ei pitänyt, sanoen "Jumala ei pelaa noppaa", vain hän oikeasti pelaa). Näin QC ratkaisee ongelmia, joiden ratkaisemiseen klassinen tietokone veisi miljoonia vuosia. Mutta on olemassa kryptografisia primitiivejä, jotka voidaan rikkoa kvanttitietokoneella, ja jotka pysyvät turvallisina. Miten tämä on mahdollista? Aiemmassa selityksessäni jätin pois tärkeän osan: Kaikki labyrintit eivät ole samanlaisia. Joissakin sokkeloissa umpikujaan johtavat polut katoavat, jättäen universumille vain hyvän reitin, joka johtaa uloskäynnille. Kutsun näitä "kvanttihelppoiksi sokkeloiksi", koska kun universumi näyttelee polkua tällaiselle sokkelolle, se on aina polku, joka johtaa uloskäynnille. Helppo päästä labyrintin päähän, se tarkoittaa helppoa rikkoa. Kuitenkin "kvanttivaikeissa sokkeloissa" kaikki polut pysyvät "elossa", olivatpa ne umpikujassa tai uloskäynnissä. Tällaisessa labyrintissa kvanttitietokone ei ole yhtään parempi kuin klassinen tietokone. Kun Jumala heittää noppaa ja valitsee polun, kaikki polut – hyvät ja huonot – ovat yhtä todennäköisiä ilmestymään. Kvanttitietokone tekee klassisen tietokoneen analogian, tarkistaen satunnaisesti yhden polun labyrintissä. Nyt varmaan kysyt: Mitkä labyrintit ovat kvanttihelppoja ja mitkä eivät? ...